Ajatuksia, vol. 5

Taas on tullut pohdittua enemmänkin tätä ihmeellistä asiaa pienestä elämästä. Oon yhäti ihan lumoissani kaikesta vauvakamasta, tykkään itsekin pehmoleluista kovasti ;) No se nyt on taas mun omaa kummallisuutta. Kuitenkin, tulee kaupoissa vieläkin tsekkailtua varsinkin leluosastoa usein. Vähän pelottaa myös se vauvaosaston järjetön tavaran paljous - millähän ilveellä osaan valita just mulle ja mun vaaville sopivat? Vaatteitakin stressaan jo valmiiks. Tulen todennäkösesti ostamaan vaatteita lapselle, en osaa itse tehdä mitään :P Vaikka osaisinkin, olisin siinä todennäköisesti niin hidas, että vauva ehtisi kasvaa siitä ulos jo ennen kuin vaate valmistuis :D Siispä luotan kauppojen valikoimiin ja naapureiden ja ystävien pieneksi menneisiin lastenvaatteisiin ;)

Toinen isompi asia, mikä on tällä viikolla pompsahtanut mieleen, on pieni aikataulumuutos. Alunperin siis oli tarkoitus, että vauva saisi lähteä alulle jo vaikka heti syyskuun lopussa. Nyt olen kuitenkin itsenäisesti asiaa enemmän ajatellut ja miehellekin asian esittänyt siten, että lienee parempi odottaa vuodenvaihteeseen asti. Olen aloittamassa uudessa työpaikassa, ja olen syksyn koeajalla. Vaikka itse tiedän (ja todennäköisesti työnantajakin on hyvin tietoinen), ettei raskaus ole syy potkuille, niin koeaika kestää kuitenkin oletettavasti vuoden loppuun asti. Haluamme molemmat kuitenkin pystyä turvaamaan toimeentulomme ja varmistua, että pystymme ostamaan kaiken, mitä lapsen hoitoon, ruokkimiseen ja viihtymiseen tarvitaan, siispä alullepanovaihe (heh!) siirtyy muutamilla kuukausilla. Katsotaan sitten uudestaan, kun koeaika loppuu, ja olen toivottavasti vakituisena työntekijänä!

En aio pistää blogia paussille kuitenkaan, vaan kirjoittelen yhä muutaman viikon välein ajatuksiani ylös. Onpahan sitten myöhemmin hyvä lukea, että mitä mieltä olin milloin mistäkin ajatuksesta :P Nyt kuitenkin keskityn tarmokkaasti työntekoon, jotta se työpaikka olisi mahdollisimman varmasti hyppysissä vuodenvaihteessa :)

Ajatuksia, vol. 4

Heitetäänpä taas uutta tekstiä tulille, edellisestä onkin ehtinyt jo kuukausi melkein vierähtää! Mitäpä minun elämääni kuuluu? Karppausta, vauva-ajatuksia, töitä, kouluakin pian vielä hetken aikaa.

Karppaus etenee miten kuten. Oon huomannu et reippautta riittää paljon enemmän kuin ennen ja fiilis on huomattavasti parantunu. Painokin putos aluks kolmisen kiloo, mut sen jälkeen oon jumittanu jatkuvasti. Pitää vetää vähän tiukempi linja ja yrittää unohtaa houkutukset, mikä on vaikeaa, kuten minut tuntevat ihmiset tietävät :) Olen hyvin perso makealle, ja tässä VHH-dieetissähän pyritään juuri sokereita ja tärkkelystä vähentämään mahdollisimman paljon. Tämä kieltää minulta suklaan, karkit ja jäätelön, varsinkin näiden kanssa on ollut ongelmaa viime aikoina. Perunan, riisin tai pastan pois jättäminen on itse asiassa ollut helpotus, ruoanlaittokin helpottuu, kun ei tarvitse keitellä mitään lisäkkeitä aterialle. Lihaa vaan menemään ja salaattia kylkeen nii avot ;) Mahdollisimman paljon toki halutaan myös rasvaa mukaan, eli lihat paistetaan rasvassa (mieluusti voissa) ja salaatinkastike on sallittua (kunhan ei ole mitään sokeroitua mössöä). Nam! Ja tosiaanki olen syönyt hyvin kuukauden ajan, ei oo tarttenu nähä nälkää :)

Mutta sitten blogin varsinaiseen aiheeseen eli vauva-asioihin. Oon viime viikolla viettäny yhen kokonaisen päivän kahden vauvelin seurassa, ja pakko kyllä myöntää, että sitä omaakin vauvaa jo kaipaan :) Tiedän, ettei lapsen kanssa elo ole vain sitä mitä ns. "muut näkee" eli aina on hauskaa ja vauva ei ees itke paljoa ja välillä vähän juotetaan. Yleensäkin sen vauvan maailmaan saattaminen on iso asia, siitäkin kuulin juttua viikonlopun aikana! Silti mikään ei ole vielä kääntäny mun päätäni tän asian kans - vauva tulee, eikä siihen oo kenelläkään mitään sanomista!

Olin haistavinani miehessäni pientä epäröintiä asian kanssa, ja juteltiinkin asiasta eilen. Loppupäätelmänä oli, että tätä juttua ei keskeytetä mihinkään :) Kultani on siis asiasta hyvillä mielin, mulla vaan joskus syntyy tämmösii epävarmuuksia. Näillä siis mennään, pillereitä jäljellä vielä 5½ vk! Kuulemma suvussa on semmosia merkkejä, että vauvaa ei tarttis kauaa sitten odotella, jahka pillerien vaikutus lakkaa, joten olen varovaisen optimistinen :) Kuitenkin elämme lähinnä sillä mentaliteetilla, että kun pillerit loppuu, niin tulee tjot-vauva (kiitos ystävälle, joka selitti, että tjot tarkoittaa "tulee jos on tullakseen" :D). Ei siitä mitään stressiä oteta vielä moneen vuoteen, jos rupeen olee lähempänä 25 eikä mitään tapahdu, niin sitten ihmetellään uudestaan.

Tässäpä tämä tällä kertaa, pitää ens kerralla taas kirjottaa jotain fiksumpaa :) Oli vaan niin hyvä viikonloppu takana, et piti kirjotella tuntemuksia ylös! Vauvojen läheisyydessä oleilu jotenki vaikutti kovasti, ja viel miehen kans juteltiin syvällisiä (tai vähä sinne päin) nii oli todella ihanaa :)