Ajatuksia, vol. 14

Jaa-a, josko sitä taas vähän näpyttelis tuntoja ja tekoja ylös, on taas kulunu pitkä hetki edellisestä kirjotuksesta :)

Se on jännä miten sitä luonnostaan tulee tehtyä ns. pesänrakennusta vaikka ei itte kuvitellut olevansa sellanen ihminen ollenka. Oon kotona siivoillu ja järjestelly tavaroita ja huonekaluja, ostanu vaikka mitä tarpeellista tavaraa ja pessy vaatteita ja kankaita :-) just nyt tilanne onkin se, että kaikki muu tuntuu olevan valmista sairaalaan tulevaa kassia lukuun ottamatta! Siihen voisitte muuten antaa vinkkejä, mitä kannattaa ottaa mukaan? Tähän mennessä oon miettinyt lähinnä omia tavaroita, siis puhelin latureineen, alusvaatteita, lähtövaatteet muutenki, lukemista ehkä? Vauvalle toki myös se eka vaatekerta :-) mut mitä muuta vauvaa ajatellen? Vaippoja, vai saako niitä mukaan sieltä Porista? Vinkkejä tulemaan :-)

Neuvolassa tuli käytyä eilen, siellä meni muuten ihan hyvin, mut verenpaine oli huolenaiheena. Mulla on koko ajan ollu noin 135/85 paineet, nyt sitten yli 140/90 :-\ pitää vaan toivoo et se pysyy ees tolla tasolla ettei nousis enää. Painokin on kyl noussu vähä liian nopeasti tässä loppuvaiheessa, mut kokonaismäärä ei onneks oo mikään mahdoton vieläkään!

Mutta joo, tänään 37+0 joten kolme viikkoa laskettuun aikaan, vähä jo jännittää :-) remppa on kesken, mut ei sitä jaksa ees hermolla nyt, kun on niin hyvä fiilis!

Ajatuksia, vol. 13

Siis ei ole totta, miten on voinu kolme viikkoo humahtaa tosta vaan ohi taas?! No, täällä taas, ja vähäsen jos pistäisin ajatuksiani ylös taas :)

Viime viikolla mun sokerit rupes heittämään häränpyllyä. Pahin aamupaastoarvo, minkä sain, oli 6,4. Melko paljon, vai? Joo, samaa ajattelin, ja seuraavinakin aamuina mittailin nimenomaan tota aamuarvoa. Kuitenkin seuraavina aamuina ne olivat taas ihan hyvin hallussa, alle 5,5 kuitenkin. Sitten ihmetytti enää yks tunnin arvo aterian jälkeen, nimittäin sieltä tuli komia luku: 9,0! En ollut kyseisellä aterialla kyllä syönyt (äidin itse tekemää) sämpylää kummempaa, maitoa join, joten mistään sokerimätöstä ei todellakaan ollut kyse. Karppailutietoni perusteella veikkasin kuitenkin juuri sämpylää syypääksi, siinä kuitenkin on niitä vaaleita jauhoja osittain. Siitä eteenpäin olen syönyt ruisleipää, jos leivännälkä on iskenyt (muutoin välttelen sokereiden lisäksi viljaruokia noin yleisestikin, tilalla vedän ekstrapaljon kasviksia/salaattia ja jonkin verran pähkinöitä ja marjoja).

Tänään, ensimmäisenä mittauspäivänä alkuviikon neuvolakäynnin jälkeen, ovat sokerit olleet taas hyvissä rajoissa. Aamuarvo taisi olla 4,6 ja aamupalan jälkeinen arvo jotain 5,5 paikkeilla, en muista enää :D Iltapäivällä ennen ruokaa tuli 3,9 ja nyt tunnin kuluttua ruokailusta 5,1. Ei mitään pahoja lukemia siis - vaikka eilen oltiin mummoni 90-vuotispäivillä, toki kakkuakin piti se pala syödä hyvän ruuan päälle - ja näitä on helppo ylläpitää syömällä itse tehtyä, lisäaineetonta ja -sokeritonta sekä suurimmalta osin viljatonta ruokaa :) On se hyvä, että nautin ruuanlaitosta huomattavasti enemmän kuin esim. siivouksesta >_>

Niin tosiaan, neuvolassa olin tiistaina aamupäivällä. Sieltä jäi käteen tuon sokeri-ihmettelyn lisäksi (terkkarikin kehotti vartioimaan tarkasti syömisiä ja pitämään mielessä, mikä niitä huippuja aiheuttaa) painon uhkaava nousujohteisuus. Kolmen viikon saldona +3 kg, auts! Tässähän vaiheessa (rv 33+3) vauva kasvaa huimaa vauhtia, että sikäli painonnousu olisi ihan ymmärrettävää, mutta ei se nyt sentään kiloo viikossa kasva. Yhdistin tämän noihin arvelluttaviin sokeriarvoihin, sillä mulla on taipumusta kyllä lihoa jo vähemmästäkin hiilarimäärästä, saati siitä mättömäärästä mitä vedin edellisellä viikolla.. No, taas sovittiin, että mä pidän painon hallussa ettei nouse enempää. Verenpaine oli yllättäen vähän alempi kuin edellisellä kerralla, vaikka oon liikkunu vähemmän ku ameeba laiskana aikana. Tästäkin oli puhetta, ja tarttis vaan lisätä liikkumista edes jotenkin, muttakun mä olen niin emälaiska suoraan sanottuna! Edes postilaatikolla ei viittis kävellen käydä! Huoh. Kai se on pakko ruveta jaksamaan, muuten mun verenpaine poksahtaa yli kaikkien rajojen ennenku tää muksu tulee ulos.

Muutoin ei uutta auringon alla. Remontti etenee kivasti, ens viikon aikana voidaan *viimeinkin* valaa se lattia tonne! Siitä eteenpäin onkin sitten jo vähän helpompi saada aikaseks, kun pääsee eristämään seinät, levyttään ja laatoittaan, pistämään kalusteita, suihkun, yms. :) Sitten tää talo onkin jo asumiskelpoinen, kun saa suihkun käyttöönsä (joo, tämmösii uuden ajan kotkotuksii mä vaan halajan, vai miten se meni?). Sen verran olen tänäänkin saanu aikaseks, että oon siivonnu ton meidän tulevan makkarin. Nyt siellä on vaan X määrä kaikenlaista irtoroinaa, joille tarttis löytää paikka jostain muualta täällä sisällä, että se sänky oikeesti mahtuis sinne. Huomattiin vaan, kun oltiin vaatekaapit siirretty sinne, että sängyn molemmin puolin taitaa jäädä vähän heikosti tilaa :D No, siihen on totuttu jo tuolla mun vanhempien yläkerrassa asuessa, siellä on sänky kans aika ahtaassa välissä, vaikka huone noin muuten on kyllä kiitettävän tilava :) Pikkuhiljaa alkaa koti tuntua jo kodilta, vielä kun pinnasängyn tyhjennän pienokaista varten valmiiks ja pesen muutaman vaatekappaleen käytettäväksi, niin ehkä tästä päästään hyvälle mallille!

Äitiyspakkausta en oo muuten vielä saanut, johtuen ehkä siitä, että vasta 2 vk sitten pistin hakemuksen menemään :P Ihan viimisenä mahdollisena päivänä sen annoin, koska oli pieniä epäselvyyksiä noista äitiysraha-asioista.. no, ne tuntuu selkiytyvän nyt pikkuhiljaa myöskin, huomenna tiedetään taas paljon enemmän! Joka tapauksessa siis sain jo ilmoituksen, että äitiysavustus (=pakkaus) on myönnetty, ja ilmeisesti paketti on perjantain tilauksessa ollut mukana, ja lupasivat, että toimitus on kahden viikon sisällä. Sitten pääsee hypistelemään pikkutavaroita taas lisää. <3 Ei auta kuin toivoa, että toi kodinhoitohuone valmistuis pian, että saa sinne vaavin tavarat ja tarvikkeet järjestykseen mahdollisimman pian :) Laskettuun aikaan jäljellä alle kaks kuukautta!

Ajatuksia, vol. 12

Hei, miksei kukaan muistuta mua et tämmöne blogikin kaipais päivittämistä :D Mä olen niin huonomuistinen, mahtaa ruveta mietityttämään et unohdanko muksunki joskus johonki tällä räsykopallani...

No mutta, jatkoo edelliseen viestiin. Olin todellakin sokerirasituksessa, ja siellä sekä paasto- että yhden tunnin arvo olivat hyvin hyvin lähellä ylärajoja :( Onneks eivät viel yli rajojen, ettei tarvinnu ruveta puhumaan lääkkeistä, mutta kuitenkin ruokavaliosta keskusteltiin terveydenhoitajan kanssa. Sain myös kotimittarin verensokeriarvojen mittaamista varten, mitä oon nyt sitten käyttäny heinäkuun lopusta alkaen muutamana päivänä viikossa. Samaan syssyyn ku tuli tää korkeiden sokeriarvojen pelästys, niin aloitin uudella innolla vanhaa tuttua ruokavaliotani, siis karppausta. Mullahan siis ei toimi mikään "en syö enää karkkia"-tyylinen juttu, koska sitten otan vaan sen tilalle jotain muuta sokerista/höttöruokaa. Karppaaminen on vähän kokonaisvaltaisempi muutos, ja edellisten onnistumisten perusteella uskalsin ottaa sen mallin takas, kun tiesin, että sokerinhimo väistyy kyllä, ja olokin varmasti paranee.

Oon ennenki näpytelly varmaan, että mulla on ollu aika helppo raskaus - ei pahoinvointia, ei isompia särkyjä (paitsi nyt ihan muutaman viikon aikana ilmaantunut ajoittainen selän väsymys, varmaan ryhti on huonontunu), eikä tarvetta lääkityksille tms., joten tää sokerihomma kyllä pelästytti. Mitäs sit jos vauva kasvaa liian isoks ja synnytys menee sitäkin hurjemmin, tai vauvan sokerit heittää häränpyllyä koska mä en ole osannu jättää suklaata kaupan hyllyyn?! Nääkin ajatukset toimii motivaattorina karppauksen kans. Eikä tietysti huono asia olis mullakaan painonhallinta ja maltillinen pudotus, koska verenpaineen kans oon keikkunu myös ylärajoilla ja korkeeseen verenpaineeseen on kyllä sukurasitettakin. Täytyy vaan koittaa pitää itteni linjassa.

Kuitenka nyt ku vauva tarvii energiaa ja ravintoaineita nii en oo aktiivisesti laihduttanu, saati karpannu mitenkään voimallisesti tai nykyuutisoinnin mukaisesti "vienyt äärimmäisyyksiin". Vähentäny oon perunan, riisin ja pastan syömistä reilusti, lisänny niiden tilalle kasviksia ja salaattia (lautasen täyttönäkökulma), vähentäny sokeria ja viljatuotteita ja lisänny niiden tilalle rasvaa (energiansaannin näkökulma). Mun olo on hyvä, ja vauva tuntuu aktiiviselta - liikkeitä meinaan satelee tosi reilusti ja lähes jatkuvasti! - eli en näe tässä mitään väärää. Ja veikkaanpa, että kotiseurannassa olevat sokeritkin on pysyny huomattavasti paremmin hallinnassa just karppauksen ansiosta. Oon välillä lipsunu ja syöny karkkeja tai muuta mättöö joinakin päivinä ku on ollu mittauksia, ja selkeästi se näkyy tuloksissa. Mitään huolestuttavia arvoja ei oo kuitenkaan tullu missään vaiheessa, ehkä pari lukemaa ollu lähellä viiteylärajoja. Ja oon saanu syödä sen verran millä nälkä lähtee, ei tarvi yrittää kituuttaa mitään :)

No, sitten se terveyden seuraava osatekijä, siis liikunta. Siis tää on jotain hepreaa mulle, mä olen NIIN huono (lue: laiska) liikkumaan! Postilaatikolla käyntikin on niin tylsää, että se tulee hoidettua kylällä käydessä tai muuten autolla liikkeellä ollessa. Jos ei tuu autoiltua, ei tuu haettua postiakaan :P Toisaalta jonkinlaista arkiliikuntaa tulee harrastettua tossa työmaalla, missä ollaan edetty.. no, suoraan sanottuna hitaasti, mutta edetty kuitenkin. Itehän en osaa tehdä tuolla yhtään mitään, mutta oon miestä avustamassa sillon ku se siellä jotain tekee, vaikka välillä pitääkin päästä istumaan ku selkä hermostuu pitkistä seisomispätkistä. Välillä kuskailen työkaluja ja tarvikkeita tohon ulkorakennukseen tai sielt takas sisälle tarpeen mukaan. Keittiössäkin hyppelen eessuntaas aika paljon ruokaa tekemässä, et emmä ny sentään ihan koko päivää paikallani istu, ainakaan joka päivä :D

Puuh! Vauvatarvikkeiden hankinta tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta, vaikka tässä ollaan enää kahden kuukauden päässä lasketusta ajasta! Just nyt katselen lastenvaunuja netistä ja pistänkin tosta pian tilauksen menemään, tilataan vaaville yhdistelmävaunut (Akjax Big-Star) ja tietysti autoon turvakaukalo (myös Akjaxin valmistama), joka sopii myös vaunuihin kiinni tarpeen vaatiessa. Vaatteita meillä onkin todella paljon, niitä ei onneks tarvi ite lähtee ostelemaan vielä :) Sitten tietysti kaikki äitiyspakkauksen tavarat on tulossa (se hakemuskin tarttis varmaan tehdä..), mutta niiden lisäks en vaan oikein osaa ostaa viel mitään. Haluaisinki tehdä pikemminki niin päin, että ostan sitten tarpeen vaatiessa, enkä valmiiks varastoon ku "voi tarvita". Jos kellään on vinkkejä, että mitä nyt ehdottomasti ainakin pitää osata ostaa, niin pistä kommenttia tulemaan, ihan mielelläni otan vinkkejä vastaan, kun oon täs vasta ekaa kertaa pappia kyydissä kuitenki! :)

Vielä ehtisin kehittää ikäkriisinkin, kun täytän 23 ens viikolla. Ei kai tässä vaiheessa viel tarvi hermoilla et olis jotenki vanha? :)

Ajatuksia, vol. 11

Moips taas kaikille lukijoille :)

Puuh, onpas ollu pitkät pari viikkoo! Mulla nää neuvola-aikojen väliset ajat tuntuu jotenkin parilta kuukaudelta, vaikka väliä on oikeesti 3-5 vk! Vieläkin on 1½ vk seuraavaan neuvolaan aikaa, mutta nyt jo tekis mieli mennä juttelemaan kaikesta tutun terkkarin kans :) Mulla on tänään kaks isoa asiaa kirjotettavana.

1. POTKUJA! <3

Joo, ei tää mitään töistä potkuja toki tarkota, vaan tietenkin vaavin potkuja :) Taisin viel viime postauksessa hermoilla, etten oikein tunne mitään vielä (ja jos en kirjottanu nii ainaki ajatukset oli edellistä neuvolakäyntiä edeltävällä viikolla erittäin ahdistavia asian suhteen!), mutta tosta 19+ viikosta eteenpäin olen alkanut erottamaan, että mitkä on omia lihaskramppeja / ilmavaivoja ja mitkä sitten niitä vaavin liikkeitä :) Tunnen liikkeet lähinnä mahan alaosassa ja yleensä pitää vähän olla painetta päällä että tuntee (housujen vyötärönauha tms.)

Vielä ei kaukosäätimet putoile masun päältä potkujen seurauksena :D Mutta kuitenkin pikkuinen itsestään ilmoittelee usein ja hanakasti :) Välillä vähän pidempiä pätkiä kerralla pikkupotkujen sarjoja, ja kuten eilen illalla, yhdellä kunnon iskulla ja sitten onkin hiljaista. Varsinaista säännöllisyyttä en oo viel huomannu, muuta kuin että illalla usein, kun ite olen menossa nukkumaan, rupeaa liikkeitä satelemaan :)

Ja se toinen asia?

2. RAKENNEULTRA

Tämä on edessä ensi maanantaina, juuri sopivasti meikäläisen nimipäivänä :) Viikkoja silloin menossa 22+4 ja toivottavasti saan tietooni myös tulokkaan sukupuolen! Mieheni ei ole innostunut tietämään, kumpi sieltä tulee. Omien sanojensa mukaan: "mä en sillä tiedolla tee yhtään mitään." Tulkitsen tämän kuten asian itsekin ajattelen, että oikeasti ei ole yhtään väliä kumpi sieltä on tulossa. Erotuksena meillä on se, että mä tosissani haluan tietää ennakkoon että kumpi tulee :D Tämä kuitenkin toivottavasti selviää ainakin minulle tulevana maanantaina, ja koska nimienkin miettiminen on vähän jäänyt minun kontolleni, niin siltäkin osin homma helpottuisi.

Mieshän on siis sanonut, että minä saan nimen päättää. Vissiin ei halua asiasta sotaa ja sen ymmärrän kyllä, mutta olishan se mukava tietysti, että toinenkin esittäisi mielipiteensä :) Toisaalta, olihan mulla tytön nimi jo olemassa, josta mies vaan tokaisi, että "hei, meillä oli senniminen lammas joskus!" Sinne meni se nimiehdotus sitten. :D Nyt sitten vaan allakka käteen ja miettimään, mitkä näistä nimistä olis just hyviä. Varmaankaan en osaa lopulta päättää mitään sopivaa nimeä, vaan synnärille mukaan lähtee jonkinlainen lista, josta sitten päätetään kun nähdään, minkälainen mötkäle sieltä tulee :)

Ja hei! Tietysti mä otan nimiehdotuksia vastaankin, hakusessa olis joku nykyaikainen, puhtaasti suomalainen nimi. Tämä minun ensimmäinen pohdintani, Maija, oli miehen mielestä kenties vähän vanhanaikainen, jos siitä jotain osviittaa saisi "nykyaikaisista" nimistä :) Sitten toisaalta emme halua mitään uusväännöksiä tai lemmikiltä kuulostavia nimiä, esimerkkinä vaikkapa Tino. Tarkoituksenani ei ole loukata ketään, jos näistä jompi kumpi oli erittäin tärkeä nimi joillekin, mutta meille ne eivät vaan kolahda. :) Ja mieluusti otan sitten niitä etunimiä pelkästään, että saadaan itse taiteilla niihin toiset nimet, mulla on niin paljon sointuvuusvaatimuksia, että turhaan pahoitan kenenkään mieltä sanomalla, että etunimi ookoo mut ooks tosissas ton toisen nimen kans :D

No mutta, josko vähäsen töitä tähän väliin, ja ensi viikon kuulumisiin (pistän varmasti rakenneultran jälkeen uutta viestiä tulemaan)! Muistakaa myös vilkuilla kuvagalleriaa (linkki vasemmalla ylhäällä boksissa), jos masukuvat kiinnostavat :) Saatanpa pistää sinne myös ultrakuvia myöhemmin, jos muistan ja ehdin! Näillä mennään!

Ajatuksia, vol. 10

Mulla tää kirjotustahti vissiin aika rauhallinen :) Mutta nyt on todella hyvillä uutisilla mukava tulla näpyttelemään vähän lisää! Eli kyllä, ihan todella nyt on lähtenyt vaavi kasvamaan meikäläisen alavatsassa, viikkojakin tänään jo 18+5 eli laskettu aika on siellä 17.11. Keretään ihan hyvin tän vuoden puolelle, ettei tarvi blogin nimeä ruveta muuttamaan! Tarkimmat laskiskelevat nyt, että koska tää on saanu alkunsa, ja tosiaan.. tiesinhän mä tästä jo edellistä postausta kirjottaessa, mutta ei antanu luonto (eikä mies) periks julkasta ihan näin näkyvälle paikalle vielä sillon, ja viel ku olen panikoinut keskenmenon pelosta ja muutenkin ihmetellyt menoa lähinnä. Mutta nytpä tiedätte (tekin, jotka ette vielä muuta kautta olleet asiasta kuulleet)!

Aika ihmeellinen olo. Hyvä, mutta ihmeellinen. Tänään olin aamulla taas neuvolassa, ja siellä kuunneltiin vaavin sydänääniä dopplerilla. Hyvin kirkkaasti kuului :) Vähän mua on hämännyt, ku en tunne vielä vauvan liikkeitä, mutta ilmeisesti se ei ole mitenkään tavatonta, etten erota niitä, kuulemma jotkut ihmiset ei tunne ku vasta joskus viikoilla 22+. Yritän olla stressaamatta :)

Ovat nämä kolme kuukautta sujuneet kuitenkin harvinaisen hitaasti! Olen vielä laskeskellut päiviä, ehkä tää jännäily kohta rauhottuu :) Kivasti kuitenkin olen saanut vähän siivoilla kotona ja järjestellä lastenvaatteita, nimittäin saatiin naapurista oikein iso lahjoitus (viis banaanilaatikollista!) vaatteita sekä tytölle että pojalle, kokoja piisas muistaakseni 50-120 cm. Hannalle ja Jussille oikein iso kiitos, ne on nyt lajiteltuna ja käyttöönottoaikaa odottamassa tuolla kaapissa :)

Pistänpä tuohon vasempaan laitaan linkin kuvagalleriaan, mihin laittelen sitten milloin mitäkin kuvia sopivasti aiheeseen liittyen (tällä hetkellä siellä on vasta yks masukuva, kun sitä eräs kaveri oikein pyysi :). Niitä saa vapaasti kommentoida myös tänne jos haluaa, en ole varma miten tuolla Dropboxissa tuo kommentointi onnistuu.. Muttamutta! Lisää ensi kerralla, toivottavasti jo vähän aiemmin kuin kolmen kuukauden päästä :)

Ainiin, vielä vähän luettavaa niille, keitä sattuu kiinnostamaan.. Vau.fi: Ylipainoisena raskaaksi

Ajatuksia, vol. 9

Minua muistutettiin tänään, että mullahan on vaaviblogikin olemassa, ja joku vieläpä käy täällä tarkistelemassa, että onko tullut uusia tekstejä :) Pahoitteluni harvinaisen heikosta päivitystahdista!

Kuten tuossa joulukuun (!!) postauksessa jo mainitsinkin, joulukuussa lyötiin tradenomin paperit käteen (viimeinkin!) ja muutto oli silloin alkanut. Muuton ja kodinrakennuksen yhteydessä onkin sitten kulunut melko lailla aikaa, eikä vähiten sen takia, että jouduimme pienen pintaremontin lisäksi aloittamaan myös täydellisen kylppärirempan, kun ei-kovinkaan-vanha lämminvesivaraaja päätti irtisanoutua tehtävästään ja päästää vettä pitkin lattioita :( Tässä on muutama kuukausi nyt sitten purettu lattioita ja kuivateltu, jotta päästäisiin tekemään uudet lattiat sekä kodinhoitohuoneeseen että toiseen vessaan ja pesuhuoneeseen. Näillä näkymin saunan lattiaa ei tarvinne repiä ylös..

Olemme siis olleet niin sanotusti evakossa, onneksi vanhempani ovat ymmärtäväisiä ja antavat meidän punkata heidän luonaan kunnes remontti valmistuu - onhan se ikävä esim. käydä suihkussa, jos ei tule lämmintä vettä ollenkaan ja lattiaakaan ei enää ole. Toivottavasti pian jo päästäisiin rakennushommiin, ettei tarvitsisi koko kesää elää tällä tavalla puolihullusti. Muutinhan mä kuitenkin takaisin Huittisiin just sen takia, että asuttais miehen kanssa yhdessä. Ihme mutkia sitä vastaan tuleekin!

Mutta asiaan! Vauvapuolella on ollut hieman hiljaista juurikin tämän remontin takia, vaikka emme varsinaisesti yrittämistä lopettaneetkaan, mutta joka tapauksessa se vie voimia. Normaalia kiertoa on minulla ollut, nyt vähän toisaalta taas saa jännittää, jos vaikka nämä seuraavat menkat jo unohtuisivat..! :) Näkeepä sitten. Olin tuossa viime viikonloppuna laivallakin käymässä muutaman kaverin kanssa, mutta eipä siinä paljoa tullut juotuakaan, sen verran kuitenkin haluan ajatella jo mahdollista tulevaa pienokaista, etten juurikaan ole joulun jälkeen ryypännyt (mitä nyt menkkaviikon jälkeen pieneen vitutukseen..)

Vielä kun lisätään ylenmääräinen karkinsyönti ja heikot unet laivareissulla ja sen jälkeenkin, niin olen ollut alkuviikon hieman typerryksissä, pahaa oloa ja päänsärkyä on riittänyt. Veikkaan, ettei kroppa oikein tykännyt hiilaritankkausurakasta ja alkoi kapinoida vastaan! Karppauksesta puheenollen, sekin on jäänyt harvinaisen heikolle kannatukselle viimeisten kuukausien aikana, ja paino lienee palautunut alkusyksyn tasolle :/ noh, jospa tästä saisi ns. niska-perse-otteen vielä ja ryhtyis kunnolla karppaamaan taas :)

Nyt mentiin tosi paljon aiheen ohi tällä kertaa, yksinkertaisesti siitä syystä, että aiheesta ei tahdo olla uutta sanottavaa :( Yritys on kova, mutta ihan vielä ei ole lähtenyt natsaamaan. Olen mä kyllä muutamia leluja jo ostanut tulevalle pienokaiselle, josko se sieltä pian lähtisi kasvamaan :) Näillä eväillä kevääseen!