Ajatuksia, vol. 8

Jaaha, mihin lienee meikäläisen marraskuu unohtunu kokonaan, ku ei oo postauksia?

Stressiä on ollu ihan tarpeeks ainaki! Koulun vikat tehtävät ja se iänikuinen opinnäytetyö raahautuivat vielä mukana tossa kolmisen viikkoo sitten, mut sen jälkeen on helpottanu kummasti :) Nyt on toki töitä sitäki enemmän mut en valita ;) Mulla on niin loistava työseura ja hommat ettei paremmasta väliä!

Työt ei kuitenka ole tämän blogin aihe! Nyt ollaan jo niin lähellä joulua, että oikein jännittää :) Hyvin pian mun koeaikani on lopussa ja uskalletaan miehen kans ottaa seuraava askel vauvanteossa! Pian siis jää loputkin ehkäisyt pois, ja kuin vahvistuksena mun kroppa vielä pisti kuukautiset tulemaan (olivat jääneet pois pillereiden vuoksi), joten valmiina ollaan.

Vasta nyt alkaa raskauden ajatus tosissaan lähestymään mieltäni, aiemmin olin sivuuttanut ajatukset tyylillä "sitten joskus", mutta nyt sekään ei oikein toimi enää ;) Muutama viikko sitten tutustuin paremmin erään ystäväni ihanaan tyttäreen, joka tulee selvästi äitiinsä. Niin hyvä mieli tuli sen suloisen ilopillerin näkemisestä! <3 Tämä pieni tyllerö haihdutti huomattavasti kertyneitä epäilyjäni lapsen saamisesta ja kasvatuksesta.

Katselin muutama päivä sitten dokumenttia, jossa useampi pariskunta osallistui hoitoihin, joiden avulla he toivoivat tulevansa vanhemmiksi. En ollut aiemmin ajatellut asiaa kovin paljon tuolta kantilta: toiset parit yrittävät tosissaan kauan ja hartaasti lasta, mutta vauvaa ei vain kuulu. Ohjelman pariskunnat eivät kaikki onnistuneet, jotkut saivat raskauden alulle, mutta keskenmenon vuoksi menettivät pienokaisensa. En tiedä mitä ajatella, jotenkin kuvittelin olevani niin "keskiverto" ettei sellaista sattuisi minun kohdallani, mutta eihän se niin mene. Toisaalta asiaa on vielä turha murehtia, mutta tietenkin se mietityttää..

En tiedä olenko täysin valmis äidiksi, mutta uskon suoriutuvani siitä "työstä" hyvin. Eihän sitä ikinä voi ollakaan valmis, aina lienee jotain, jota voi parantaa. Luottaisin kuitenkin siihen, että viimeistään mieheni tuella asiat selviävät :)

Kotikin alkaa pikkuhiljaa näyttää kodilta: maalaustyö on viimeistelyä vaille valmis ja tavarat pääsevät viimein omille paikoilleen. Niin, jos joku ei vielä tiennyt, astuimme mieheni kanssa avoliittoon ja asumme nyt saman katon alla! Tällä hetkellä meidän pääasiallinen hoivaenergiamme kuluu viiden kissan hoitoon. Tilaa talossa ja elämässämme olisi kuitenkin myös pienelle ihmiselle, ja sehän tässä onkin seuraava etappi :)

Nyt tuli mieleeni, että taisin luvata kirjoittaa äitiyslomasta tässä kirjoituksessa.. No, ehkä ensi kerralla! Tämän hetken keskittymisen kohde on talon muuttaminen kodiksi :)

Ajatuksia, vol. 7

Heipsan taas! Hupsistakeikkaa, edellisestä postauksesta on ehtinyt kulumaan jo reilu kuukausi. Nyt on sitten hyvä aika näpytellä talteen ajatuksia postauksien välillä, ja toivoa, että niistä saa edes jotain selkoa :)

Suurin uutinen kuluneelta kuukaudelta on tietenkin se, että meikäläinen lopetti ehkäisypillereiden käytön toistaiseksi. Tämähän ei vielä tarkoita projektin liikkeellelähtöä, lähinnä alkuvalmisteluja. Kuten aiemmin olen maininnut, olen sellaisessa tilanteessa töiden kanssa, että haluan varmistaa työpaikkani ennen kuin tuon maailmaan lisää ihmisiä - onhan se yhteiskunnan etu, että elätämme itse itsemme :) Tietenkään kaikki eivät ole näinkään onnellisessa tilanteessa, töitä kun ei tahdo kaikille löytyä sitten millään. En nyt kuitenkaan kommentoi asiaa sen enempää, ettei mene turhan poliittiseksi. Paskempi vielä, että suututtaisin jonkun :|

Tosiaan, maailmassa asiat etenevät. Mulla rupee koulunkäynti olemaan vähissä, itse asiassa enää muutama kuukausi! Sen jälkeen onkin mukava jatkaa töissä hyvällä porukalla :) Vähän tietysti kyseinen ajatus tuottaa ahdistusta, kun olen kuitenkin sen verran koulukeskeinen ollut aina. En ole vielä muuta ehtinyt elämässäni tekemään! Jännää kuitenkin, että kaksi ensimmäistä vuosikymmentä elämästäni on jo ohi, ja kolmattakin olen jo ehtinyt aloittamaan hyvin. Mielessä pyörii myös se, miten tulevan pienokaisen elämä tulee kulkemaan. Tuleeko tytöstäni tai pojastani samanlainen kotihiiri ja hikipinko kuin minä, vai kenties hieman leppoisampi ja menevämpi kuten isästään? Entä ruumiinrakenne, tuleeko hän enemmän äitiinsä ja omaa pyöreät muodot, vai isäänsä ja on hoikka varreltaan? Eiköhän tähänkin kaikkeen tule vastaus sitten myöhemmin. Tulee vaan pohdittua jo valmiiksi :)

Tulipa tässä mieleeni vielä kirjoitella vähän karppiasiaa. Hyvän olon tunne vain jatkuu, vaikka minua ennen elämäntapaa toteuttavat varoittelivat kovasti, että alkuun tulevan happiness-fiilarin tilalle palautuu hyvinkin nopeasti se perusmöllötys, joka tuntuu olevan suomalaisiin kovakoodattu. Noh, näillä mennään, ja parempi näin :) Pientä vaihtelua tunnetiloissa tuli tossa kuitenkin harrastettua, kun tosiaan ehkäisylääkitys jäi poijes. Vähän aikaa meinas pää hajoilla joka paikassa, mutta nyt sekin rupeaa olemaan taas hallinnassa. Mä nyt välillä sekoilen, kyllä sen kaikki lukijatkin varmaan ties! Noh, viel tuosta karpista, eli painoni on hiukkasen taas hivunnut alaspäin ja nyt ollaan jo alle 120 kg:n menty, mutta tarkempaa lukemaa en osaa vielä sanoa. Vaakani on lievästi sanoen yllätyksellinen, ja se näyttää normaalisti noin 8 kg:n heitolla todella pientä tai todella suurta! Olen yleensä ottanut puolivälistä lukeman ja pitänyt sitä oikeana, ja tällä hetkellä se olisi sitten 118 kg :) Vauhti on siis hiipunut huomattavasti, kun enää ei tipu kilo viikossa, mutta olen myös lipsunut jonkin verran ruokavaliostani.. nooh, tämän viikon alusta olen ottanut kurinpalautuksen, ja tällä kertaa pari ystävääni ovat mukana hommassa! Kyllä se tästä!

Olen ollut taas mainosten uhri. Katselen yli-innokkaana jotain Pampersin mainoksia yms. ja nauran ku se ihana lapsonen siin lopus nauraa <3 Yleensäkin huomaan nyt vauvamainokset huomattavasti paremmin ku ennen, kun niitä oikein odottaa et missäs nyt olis :) Eri tavalla säväyttää myös esim. Hauskojen kotivideoiden pätkät, missä pikkulapsi tekee jotain hassua. Odotan vaan, että koska oma lapseni semmosii tekee :) Hyvillä mielin kuitenkin eteenpäin!

Tulipa taas tekstiä ihan kiitettävästi, ens kerralla koitan muistaa jutella myös äitiyslomasta, joka mietityttää jo valmiiks, ja varmaan vois muutakin näpyttää muistiin.. kommentteja tulemaan ;)

Ajatuksia, vol. 6

Tässä sitä nyt ollaan. Pillereitä on vielä viikon tarpeisiin, sitten se loppuu siihen. Vähäsen jo jännittää, että mitähän seuraavaks tapahtuu :) Nyt oon kuitenkin siinä mielessä onnellisessa asemassa, että mulla on vakituinen työpaikka! Tämähän on perheenlisäyksen kannaltakin hyvä asia, onpahan lisää varmoja rahanlähteitä miehen töiden lisäksi. Kuten edellisessä postissa jo ehdinkin näpytellä, niin koeajan loppuun odotamme vielä. Jouluna siis ruvetaan alkamaan!

Tulevaan lapseen liittyvissä asioissa emme siis ole sen enempää muutoksia tehneet, joten voinen vähän näpytellä asiaa muista elämääni liittyvistä asioista tässä rinnalla. Suurin asia, ja hyvin paljon projektiin liittyvä, on minun painonpudotusprojektini. Mainitsinkin jo aiemmassa postauksessa karppauksesta, eli vähähiilihydraattisesta dieetistä. Vaikka tällä ruokavaliolla on omat hyvät ja huonot puolensa, olen itse vähintäänkin tyytyväinen tuloksiin! Olen nimittäin onnistuneesti tiputtanut painostani 11 kg kahden kuukauden aikana :) En tietenkään voi sanoa, etteikö siitä osa tai kaikkikin tulisi takaisin joskus, mutta ainakin suunta on oikea juuri nyt, ja sehän on tärkeintä. En myöskään aio ruveta "myymään" karppausta teille lukijoille, sehän on jokaisen oma päätös mitä haluaa ja pystyy syömään. Jos jotakuta jäi kuitenkin kiinnostamaan, niin www.karppaus.info on hyvä paikka aloittaa tiedonhaku.

Terveysasioiden lisäksi olemme mieheni kanssa myös rempanneet hieman tulevaa kotitaloamme (minne olen siis muuttamassa vuodenvaihteessa). Siellä on asennettu ilmalämpöpumppua talven varalle ja revitty tapetteja seinistä. Ens viikonloppuna päästään jo varmaan vähän maalaamisen makuun :) Sitten ku se huone rupee olee kunnossa, voidaan ruveta miettimään, että mitä huonekaluja sinne tulee! Pääsen vähä toteuttaa itteeni.. :D Ja jahka ilmalämpöpumppu rupee toimimaan, päästään perähuoneessa siivoamaan ja järjestelemään tavaroita myös. Yläkertaankin vois mennä säätämään.. katsotaan koska mies sanoo et nyt piisas, rauhotus emäntä :) Samalla kun saadaan siivoiltua ja järjesteltyä niin voidaan varmaankin poiketa naapurissa hakemassa muutama ylimääräinen sänky meille varastoon, kun niillä ei ole tarvetta enää pinnasängylle, mutta meillä pitäisi hyvinkin pian olla tarvetta ;)

Muuta asiaa ei oikein tahdo olla just nyt mielessä, mutta olipahan tässäkin pieni päivitys minun elämääni. Ens viikolla täytänkin jo 22! Kohta päästään jo itse asiaan, kun joulu lähestyy :)

Ajatuksia, vol. 5

Taas on tullut pohdittua enemmänkin tätä ihmeellistä asiaa pienestä elämästä. Oon yhäti ihan lumoissani kaikesta vauvakamasta, tykkään itsekin pehmoleluista kovasti ;) No se nyt on taas mun omaa kummallisuutta. Kuitenkin, tulee kaupoissa vieläkin tsekkailtua varsinkin leluosastoa usein. Vähän pelottaa myös se vauvaosaston järjetön tavaran paljous - millähän ilveellä osaan valita just mulle ja mun vaaville sopivat? Vaatteitakin stressaan jo valmiiks. Tulen todennäkösesti ostamaan vaatteita lapselle, en osaa itse tehdä mitään :P Vaikka osaisinkin, olisin siinä todennäköisesti niin hidas, että vauva ehtisi kasvaa siitä ulos jo ennen kuin vaate valmistuis :D Siispä luotan kauppojen valikoimiin ja naapureiden ja ystävien pieneksi menneisiin lastenvaatteisiin ;)

Toinen isompi asia, mikä on tällä viikolla pompsahtanut mieleen, on pieni aikataulumuutos. Alunperin siis oli tarkoitus, että vauva saisi lähteä alulle jo vaikka heti syyskuun lopussa. Nyt olen kuitenkin itsenäisesti asiaa enemmän ajatellut ja miehellekin asian esittänyt siten, että lienee parempi odottaa vuodenvaihteeseen asti. Olen aloittamassa uudessa työpaikassa, ja olen syksyn koeajalla. Vaikka itse tiedän (ja todennäköisesti työnantajakin on hyvin tietoinen), ettei raskaus ole syy potkuille, niin koeaika kestää kuitenkin oletettavasti vuoden loppuun asti. Haluamme molemmat kuitenkin pystyä turvaamaan toimeentulomme ja varmistua, että pystymme ostamaan kaiken, mitä lapsen hoitoon, ruokkimiseen ja viihtymiseen tarvitaan, siispä alullepanovaihe (heh!) siirtyy muutamilla kuukausilla. Katsotaan sitten uudestaan, kun koeaika loppuu, ja olen toivottavasti vakituisena työntekijänä!

En aio pistää blogia paussille kuitenkaan, vaan kirjoittelen yhä muutaman viikon välein ajatuksiani ylös. Onpahan sitten myöhemmin hyvä lukea, että mitä mieltä olin milloin mistäkin ajatuksesta :P Nyt kuitenkin keskityn tarmokkaasti työntekoon, jotta se työpaikka olisi mahdollisimman varmasti hyppysissä vuodenvaihteessa :)

Ajatuksia, vol. 4

Heitetäänpä taas uutta tekstiä tulille, edellisestä onkin ehtinyt jo kuukausi melkein vierähtää! Mitäpä minun elämääni kuuluu? Karppausta, vauva-ajatuksia, töitä, kouluakin pian vielä hetken aikaa.

Karppaus etenee miten kuten. Oon huomannu et reippautta riittää paljon enemmän kuin ennen ja fiilis on huomattavasti parantunu. Painokin putos aluks kolmisen kiloo, mut sen jälkeen oon jumittanu jatkuvasti. Pitää vetää vähän tiukempi linja ja yrittää unohtaa houkutukset, mikä on vaikeaa, kuten minut tuntevat ihmiset tietävät :) Olen hyvin perso makealle, ja tässä VHH-dieetissähän pyritään juuri sokereita ja tärkkelystä vähentämään mahdollisimman paljon. Tämä kieltää minulta suklaan, karkit ja jäätelön, varsinkin näiden kanssa on ollut ongelmaa viime aikoina. Perunan, riisin tai pastan pois jättäminen on itse asiassa ollut helpotus, ruoanlaittokin helpottuu, kun ei tarvitse keitellä mitään lisäkkeitä aterialle. Lihaa vaan menemään ja salaattia kylkeen nii avot ;) Mahdollisimman paljon toki halutaan myös rasvaa mukaan, eli lihat paistetaan rasvassa (mieluusti voissa) ja salaatinkastike on sallittua (kunhan ei ole mitään sokeroitua mössöä). Nam! Ja tosiaanki olen syönyt hyvin kuukauden ajan, ei oo tarttenu nähä nälkää :)

Mutta sitten blogin varsinaiseen aiheeseen eli vauva-asioihin. Oon viime viikolla viettäny yhen kokonaisen päivän kahden vauvelin seurassa, ja pakko kyllä myöntää, että sitä omaakin vauvaa jo kaipaan :) Tiedän, ettei lapsen kanssa elo ole vain sitä mitä ns. "muut näkee" eli aina on hauskaa ja vauva ei ees itke paljoa ja välillä vähän juotetaan. Yleensäkin sen vauvan maailmaan saattaminen on iso asia, siitäkin kuulin juttua viikonlopun aikana! Silti mikään ei ole vielä kääntäny mun päätäni tän asian kans - vauva tulee, eikä siihen oo kenelläkään mitään sanomista!

Olin haistavinani miehessäni pientä epäröintiä asian kanssa, ja juteltiinkin asiasta eilen. Loppupäätelmänä oli, että tätä juttua ei keskeytetä mihinkään :) Kultani on siis asiasta hyvillä mielin, mulla vaan joskus syntyy tämmösii epävarmuuksia. Näillä siis mennään, pillereitä jäljellä vielä 5½ vk! Kuulemma suvussa on semmosia merkkejä, että vauvaa ei tarttis kauaa sitten odotella, jahka pillerien vaikutus lakkaa, joten olen varovaisen optimistinen :) Kuitenkin elämme lähinnä sillä mentaliteetilla, että kun pillerit loppuu, niin tulee tjot-vauva (kiitos ystävälle, joka selitti, että tjot tarkoittaa "tulee jos on tullakseen" :D). Ei siitä mitään stressiä oteta vielä moneen vuoteen, jos rupeen olee lähempänä 25 eikä mitään tapahdu, niin sitten ihmetellään uudestaan.

Tässäpä tämä tällä kertaa, pitää ens kerralla taas kirjottaa jotain fiksumpaa :) Oli vaan niin hyvä viikonloppu takana, et piti kirjotella tuntemuksia ylös! Vauvojen läheisyydessä oleilu jotenki vaikutti kovasti, ja viel miehen kans juteltiin syvällisiä (tai vähä sinne päin) nii oli todella ihanaa :)

Ajatuksia, vol. 3

Varoitus, ihmiset! Tästä tulee painovoittoinen postaus.

Oon niin kiukkune itelleni! Oon jostain onnistunu tiputtaa muutaman kilon verraten pari kuukautta sitten olleeseen tilanteeseen, mutta silti kiukuttaa. En sitten sen enempää oo pystyny tiputtaa. Oon myös joitakin viikkoja kuunnellu kaverin juttelua sen dieetistä ja miten se on edenny sen kans, ja päätin nyt itekki alottaa. Olen nyt siis karppaaja, tarkemmin sanottuna alakarppaaja eli painoa on tarkoitus pudottaa. Nyt tartten lähinnä tarmoa käydä myös pihalla, kun pelkkä syömisen säätely - vaikka onkin hyödyksi - ei yksinään auta.

Joku saattaa nyt ihmetellä et mikä karppaaja? Karppaus tunnetaan myös nimellä VHH-dieetti, eli ihan suomeksi vähähiilihydraattinen dieetti. Tarkoitus on siis syödä "hiilareita" mahdollisimman vähän ja käyttää kehon omia rasvavarastoja syödyn energian lisäksi. Hiilihydraatit ovat osasyyllisiä siihen, että rasvaa kertyy kehoon. En nyt täysin varma ole näistä tiedoista just nyt, koska muistini pettää :) Mutta luottavaisin mielin lähden asiassa eteenpäin, myös ystäväni menestyksen vuoksi.

Muutaman viime päivän aikana olen ruvennut pohtimaan tämän projektin etenemisaikataulua. En siis epäile yhtään ettenkö haluaisi lasta, mutta en usko ehtiväni syyskuun deadlineen riittävässä määrin. Paino voikin pudota hyvin siihen mennessä, mutta en tiedä, onko se tarpeeksi. Sen näkee toki silloin, mutta epäilyttää silti. Innostukseni on hieman hukassa. Olen myös saanut työelämässä kohtalaisen suuren haasteen nokkani eteen, joka myös painaa mieltäni hieman. Ahdistaa tehdä mitään, ja taas kaipaisin niitä hetimullekaikkitähän-tuloksia. Olen kärsimätön, mutta toivottavasti malttaisin pitää päätöksistäni kiinni.

Lienkö sittenkään sopiva äitiyteen ailahtelevan mieleni kanssa?

Ajatuksia, vol. 2

Kirjottelenpa jotain taas ylös, ettei blogi ihan täysin hiljene pitkäks aikaa. Lukijoiden tulee varautua aiheen ohi lipsuiluun laajalti vielä tässä vaiheessa.. :)

Juhannus oli ja meni taas tämän vuoden osalta, ja oon reilusti antanu mennä siideriä, boolia ja grillipihvejä sekä -makkaraa sisuksiin ilman sen suurempia tunnon tuskia. Ei sitä aina jaksa stressata! Ennen juhannusta vaakakin kehtasi näyttää nelisen kiloa vähemmän kuin alkukeväästä, eli jossain välissä oon jotain osannu tehä oikein. Vielä en ihan tiedä, että missä kohtaa edistyin (ja nyt oon varmaan ehtiny jo takapakkia kompuroimaan saman verran), mutta näillä mennään ja toivotaan et suunta on tulevaisuudessakin alaspäin, siis painon suhteen :)

Tahtoisin kovasti kokeilla elämää mieheni kanssa saman katon alla. Niin, emmehän me vielä asu samassa osotteessa, vaan minä opiskelujen mukana Porissa ja kultani Huittisissa. Muutto kuitenkin siintää jo tulevaisuudessa, sillä pianhan tästä valmistun ja muutan takaisin kotikulmille, jossa sitten voidaan ruveta tosissaan sitä pesää rakentamaan. Pientä pintaremonttia on siis tulevassa lintukodossa tapahtuva ennen kuin siellä tulen asumaan. Nykyisellään kuitenkin oleskelemme viikonloput minun vanhempieni luona, eikä siinäkään tietysti mitään pahaa ole - yksityisyys on vähän heikoilla kantimilla, ja se välillä raastaa kovastikin.

Viikonloppuna olin taas kovin pahoillani miehelle parista pikkujutusta. Nämä pikkujutut ovat kuitenkin sellaisia, mistä en haluaisi luopua, joten toivottavasti kultani otti kuuleviin korviinsa kitinäni ;) Parempi nyt jutella tämmöiset asiat selväksi, eikä vasta sitten, kun muksuja on se neljä ja ero toisi suurta tuskaa meidän lisäksi myös muille ihmisille. Nyt kaikki vähän vieraammat lukijat kauhistuvat, että ihan lastako yrittävät noin epätasapainoiseen suhteeseen, mutta eipä tämä nyt ihan niinkään mene ;) Välillä vähän myrskyää, joo, mutta täysin tosissamme olemme molemmat. <3

Noh, liekö tässä tarpeeksi ajatusta viime päiviltä ja viikolta. Katsotaan lisää taas ensi viikolla.

Ajatuksia, vol. 1

Oon nyt jonkin aikaa ehtiny pohtia mun projektia ja sen etenemistä. Oon huomannu kiinnittäväni huomioo huomattavasti enemmän vauva-asioihin. Pysähdyn kaupassa vauvaleluhyllyllä (ja kerään kummia katseita kavereilta), ihastelen sukulaisten ja kavereiden vauvakuvia, lueskelen nettifoorumeilta odotusaikojen kokemuksia.. tällä hetkellä keskityn vaan positiivisiin topicceihin ;) Pian sitä rupee löytymään näitä huonojakin puolia tietysti, ja niitäkin kuulee ystäviltä välillä, mutta eiköhän kuka tahansa sanois, että hyvät asiat peittää alleen mitkä tahansa huonot jutut joka tapauksessa.

Kerroinkin jo puhuneeni asiasta kultani kanssa. Tulimme siihen tulokseen, että homma etenee syyskuussa, jos onnistun ymppäämään huomattavasti lisää liikuntaa päivärutiineihini ja tosiaankin tiputtamaan painoa alaspäin. Sitä hommaa auttaa jo pikkasen se, että tämänhetkinen työpaikkani on reilun kolmen kilometrin päässä kämpältä, eikä sitä matkaa kehtaa bussilla kulkea (ehkä sitten, jos keli on todella perseestä), eli tulee pyöräiltyä ainakin koko kesä :)

Kaikki, jotka tuntevat minut henkilökohtaisesti, tietävät äiti-suhteestani jonkin verran. Välillä tuntuu, etten uskalla kertoa hänelle mitään, mutta viime aikoina olen huomannut hänenkin kunnioittavan päätöksiäni aivan uudella tavalla. Tämä lienee tavallista, kun lapsi kasvaa aikuiseksi ja oppii tekemään omia päätöksiään, mutta tuntuu hassulta. Pohdittua tulee myös sitä, milloin itse olen samassa tilanteessa oman lapseni kanssa. Oli tyttö tai poika, haluan ehdottomasti kokea tämänhetkisen tilanteeni myös siltä toiselta puolelta katsottuna. Niin, kerroin siis äidilleni tästä projektista yllättävänkin pian. Odotin, että hän ei olisi kanssani samaa mieltä (mielipiteemme törmäävät usein) ja kertoisi pitkän litanian asioita, jotka puhuisivat projektia vastaan. Yllätykseni oli melkoinen, kun äiti oli asiasta neutraalilla, jopa varovasti positiivisella mielellä. Olen todella kiitollinen, etten joudu vääntämään kättä asiasta äitini kanssa, se oli suurin pelkoni tässä vaiheessa.

Noh, näillä jatketaan, eli mä jatkan vauvalelujen ja -vaatteiden tutkailemista vaivihkaa kauppareissuilla ja pohdiskelen tulevia vuosia. Jännähän se on ajatella, että jos pääsemme eteenpäin suunnitellusti, olen seuraavan parikymmentä vuotta ellen kauemminkin saumattomasti kiinni toisessa ihmisessä, ja tämä ihminen on minusta lähes yhtä kauan täysin riippuvainen. Vähän pelottavaa, mutta myös älyttömän kiinnostavaa.

Alku

Heips vaan sulle, joka saavuit lukemaan. Tässä pienoinen blogini, johon lisäilen aika ajoin tekstiä ja tuntemuksiani Baby 2011 -projektin tiimoilta. Niin, että mikä projekti? Tarkoitus on siis ensi vuoden aikana saattaa alulle (ja jos onni on myötä ja homma toimii heti alkuunsa, synnyttää) minun ja mieheni ensimmäinen lapsi.

Olen 21-vuotias nainen, jonka suunnitelmissa on valmistua tradenomiksi vielä tämän vuoden puolella ja tosiaan saattaa projekti alulle. Koko hötäkän idea tuli melkein tyhjästä - tajusin, että edellinen ehkäisypillerireseptini on käytetty kokonaisuudessaan, ja pillerit loppuvat syyskuussa. Pohdin ja pyörittelin mielessäni, että mitä tapahtuisi, jos en heti jatkaisikaan pillereiden syömistä?

Miesystäväni on 27-vuotias, ja hänen mielestään idea ei ole ollenkaan huono. Hän suhtautui mielijohteeseeni hyvin positiivisesti, itsekin yllätyin oikein :) Yhden ehdon hän lapsenteolle kuitenkin asetti - minun pitää saada painoni terveellisiin mittoihin. Olen siis todella reilusti ylipainoinen, ja tietysti pienen elämän sisällään kantaminen vaatii veronsa. Projektissa on siis näin äkkiä ajateltuna kolme vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa, ennen kuin pillerit loppuvat, pudotan painoani mahdollisimman tehokkaasti ja teen elämääni sellaisia muutoksia, jotta paino myös pysyy alhaalla. Toisessa vaiheessa, kun pillerit loppuvat, alkaa sitten se yleisesti hauskimmaksi osuudeksi äänestetty lapsentekovaihe oikein tosissaan :) Kolmas vaihe on sitten raskaus ja lapsen saattaminen maailmaan terveenä.

Tietysti lapsen maailmaan tuominen on vasta alkua tämän pienokaisen taipaleella, mutta se on jo täysin oman bloginsa arvoinen juttu. Tässä blogissa siis katsellaan vain aiheita, jotka tulevat esiin ennen synnytystä. Tie on pitkä, mutta eiköhän se tästä!