Ajatuksia, vol. 2

Kirjottelenpa jotain taas ylös, ettei blogi ihan täysin hiljene pitkäks aikaa. Lukijoiden tulee varautua aiheen ohi lipsuiluun laajalti vielä tässä vaiheessa.. :)

Juhannus oli ja meni taas tämän vuoden osalta, ja oon reilusti antanu mennä siideriä, boolia ja grillipihvejä sekä -makkaraa sisuksiin ilman sen suurempia tunnon tuskia. Ei sitä aina jaksa stressata! Ennen juhannusta vaakakin kehtasi näyttää nelisen kiloa vähemmän kuin alkukeväästä, eli jossain välissä oon jotain osannu tehä oikein. Vielä en ihan tiedä, että missä kohtaa edistyin (ja nyt oon varmaan ehtiny jo takapakkia kompuroimaan saman verran), mutta näillä mennään ja toivotaan et suunta on tulevaisuudessakin alaspäin, siis painon suhteen :)

Tahtoisin kovasti kokeilla elämää mieheni kanssa saman katon alla. Niin, emmehän me vielä asu samassa osotteessa, vaan minä opiskelujen mukana Porissa ja kultani Huittisissa. Muutto kuitenkin siintää jo tulevaisuudessa, sillä pianhan tästä valmistun ja muutan takaisin kotikulmille, jossa sitten voidaan ruveta tosissaan sitä pesää rakentamaan. Pientä pintaremonttia on siis tulevassa lintukodossa tapahtuva ennen kuin siellä tulen asumaan. Nykyisellään kuitenkin oleskelemme viikonloput minun vanhempieni luona, eikä siinäkään tietysti mitään pahaa ole - yksityisyys on vähän heikoilla kantimilla, ja se välillä raastaa kovastikin.

Viikonloppuna olin taas kovin pahoillani miehelle parista pikkujutusta. Nämä pikkujutut ovat kuitenkin sellaisia, mistä en haluaisi luopua, joten toivottavasti kultani otti kuuleviin korviinsa kitinäni ;) Parempi nyt jutella tämmöiset asiat selväksi, eikä vasta sitten, kun muksuja on se neljä ja ero toisi suurta tuskaa meidän lisäksi myös muille ihmisille. Nyt kaikki vähän vieraammat lukijat kauhistuvat, että ihan lastako yrittävät noin epätasapainoiseen suhteeseen, mutta eipä tämä nyt ihan niinkään mene ;) Välillä vähän myrskyää, joo, mutta täysin tosissamme olemme molemmat. <3

Noh, liekö tässä tarpeeksi ajatusta viime päiviltä ja viikolta. Katsotaan lisää taas ensi viikolla.

Ajatuksia, vol. 1

Oon nyt jonkin aikaa ehtiny pohtia mun projektia ja sen etenemistä. Oon huomannu kiinnittäväni huomioo huomattavasti enemmän vauva-asioihin. Pysähdyn kaupassa vauvaleluhyllyllä (ja kerään kummia katseita kavereilta), ihastelen sukulaisten ja kavereiden vauvakuvia, lueskelen nettifoorumeilta odotusaikojen kokemuksia.. tällä hetkellä keskityn vaan positiivisiin topicceihin ;) Pian sitä rupee löytymään näitä huonojakin puolia tietysti, ja niitäkin kuulee ystäviltä välillä, mutta eiköhän kuka tahansa sanois, että hyvät asiat peittää alleen mitkä tahansa huonot jutut joka tapauksessa.

Kerroinkin jo puhuneeni asiasta kultani kanssa. Tulimme siihen tulokseen, että homma etenee syyskuussa, jos onnistun ymppäämään huomattavasti lisää liikuntaa päivärutiineihini ja tosiaankin tiputtamaan painoa alaspäin. Sitä hommaa auttaa jo pikkasen se, että tämänhetkinen työpaikkani on reilun kolmen kilometrin päässä kämpältä, eikä sitä matkaa kehtaa bussilla kulkea (ehkä sitten, jos keli on todella perseestä), eli tulee pyöräiltyä ainakin koko kesä :)

Kaikki, jotka tuntevat minut henkilökohtaisesti, tietävät äiti-suhteestani jonkin verran. Välillä tuntuu, etten uskalla kertoa hänelle mitään, mutta viime aikoina olen huomannut hänenkin kunnioittavan päätöksiäni aivan uudella tavalla. Tämä lienee tavallista, kun lapsi kasvaa aikuiseksi ja oppii tekemään omia päätöksiään, mutta tuntuu hassulta. Pohdittua tulee myös sitä, milloin itse olen samassa tilanteessa oman lapseni kanssa. Oli tyttö tai poika, haluan ehdottomasti kokea tämänhetkisen tilanteeni myös siltä toiselta puolelta katsottuna. Niin, kerroin siis äidilleni tästä projektista yllättävänkin pian. Odotin, että hän ei olisi kanssani samaa mieltä (mielipiteemme törmäävät usein) ja kertoisi pitkän litanian asioita, jotka puhuisivat projektia vastaan. Yllätykseni oli melkoinen, kun äiti oli asiasta neutraalilla, jopa varovasti positiivisella mielellä. Olen todella kiitollinen, etten joudu vääntämään kättä asiasta äitini kanssa, se oli suurin pelkoni tässä vaiheessa.

Noh, näillä jatketaan, eli mä jatkan vauvalelujen ja -vaatteiden tutkailemista vaivihkaa kauppareissuilla ja pohdiskelen tulevia vuosia. Jännähän se on ajatella, että jos pääsemme eteenpäin suunnitellusti, olen seuraavan parikymmentä vuotta ellen kauemminkin saumattomasti kiinni toisessa ihmisessä, ja tämä ihminen on minusta lähes yhtä kauan täysin riippuvainen. Vähän pelottavaa, mutta myös älyttömän kiinnostavaa.

Alku

Heips vaan sulle, joka saavuit lukemaan. Tässä pienoinen blogini, johon lisäilen aika ajoin tekstiä ja tuntemuksiani Baby 2011 -projektin tiimoilta. Niin, että mikä projekti? Tarkoitus on siis ensi vuoden aikana saattaa alulle (ja jos onni on myötä ja homma toimii heti alkuunsa, synnyttää) minun ja mieheni ensimmäinen lapsi.

Olen 21-vuotias nainen, jonka suunnitelmissa on valmistua tradenomiksi vielä tämän vuoden puolella ja tosiaan saattaa projekti alulle. Koko hötäkän idea tuli melkein tyhjästä - tajusin, että edellinen ehkäisypillerireseptini on käytetty kokonaisuudessaan, ja pillerit loppuvat syyskuussa. Pohdin ja pyörittelin mielessäni, että mitä tapahtuisi, jos en heti jatkaisikaan pillereiden syömistä?

Miesystäväni on 27-vuotias, ja hänen mielestään idea ei ole ollenkaan huono. Hän suhtautui mielijohteeseeni hyvin positiivisesti, itsekin yllätyin oikein :) Yhden ehdon hän lapsenteolle kuitenkin asetti - minun pitää saada painoni terveellisiin mittoihin. Olen siis todella reilusti ylipainoinen, ja tietysti pienen elämän sisällään kantaminen vaatii veronsa. Projektissa on siis näin äkkiä ajateltuna kolme vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa, ennen kuin pillerit loppuvat, pudotan painoani mahdollisimman tehokkaasti ja teen elämääni sellaisia muutoksia, jotta paino myös pysyy alhaalla. Toisessa vaiheessa, kun pillerit loppuvat, alkaa sitten se yleisesti hauskimmaksi osuudeksi äänestetty lapsentekovaihe oikein tosissaan :) Kolmas vaihe on sitten raskaus ja lapsen saattaminen maailmaan terveenä.

Tietysti lapsen maailmaan tuominen on vasta alkua tämän pienokaisen taipaleella, mutta se on jo täysin oman bloginsa arvoinen juttu. Tässä blogissa siis katsellaan vain aiheita, jotka tulevat esiin ennen synnytystä. Tie on pitkä, mutta eiköhän se tästä!