Ajatuksia, vol. 1

Oon nyt jonkin aikaa ehtiny pohtia mun projektia ja sen etenemistä. Oon huomannu kiinnittäväni huomioo huomattavasti enemmän vauva-asioihin. Pysähdyn kaupassa vauvaleluhyllyllä (ja kerään kummia katseita kavereilta), ihastelen sukulaisten ja kavereiden vauvakuvia, lueskelen nettifoorumeilta odotusaikojen kokemuksia.. tällä hetkellä keskityn vaan positiivisiin topicceihin ;) Pian sitä rupee löytymään näitä huonojakin puolia tietysti, ja niitäkin kuulee ystäviltä välillä, mutta eiköhän kuka tahansa sanois, että hyvät asiat peittää alleen mitkä tahansa huonot jutut joka tapauksessa.

Kerroinkin jo puhuneeni asiasta kultani kanssa. Tulimme siihen tulokseen, että homma etenee syyskuussa, jos onnistun ymppäämään huomattavasti lisää liikuntaa päivärutiineihini ja tosiaankin tiputtamaan painoa alaspäin. Sitä hommaa auttaa jo pikkasen se, että tämänhetkinen työpaikkani on reilun kolmen kilometrin päässä kämpältä, eikä sitä matkaa kehtaa bussilla kulkea (ehkä sitten, jos keli on todella perseestä), eli tulee pyöräiltyä ainakin koko kesä :)

Kaikki, jotka tuntevat minut henkilökohtaisesti, tietävät äiti-suhteestani jonkin verran. Välillä tuntuu, etten uskalla kertoa hänelle mitään, mutta viime aikoina olen huomannut hänenkin kunnioittavan päätöksiäni aivan uudella tavalla. Tämä lienee tavallista, kun lapsi kasvaa aikuiseksi ja oppii tekemään omia päätöksiään, mutta tuntuu hassulta. Pohdittua tulee myös sitä, milloin itse olen samassa tilanteessa oman lapseni kanssa. Oli tyttö tai poika, haluan ehdottomasti kokea tämänhetkisen tilanteeni myös siltä toiselta puolelta katsottuna. Niin, kerroin siis äidilleni tästä projektista yllättävänkin pian. Odotin, että hän ei olisi kanssani samaa mieltä (mielipiteemme törmäävät usein) ja kertoisi pitkän litanian asioita, jotka puhuisivat projektia vastaan. Yllätykseni oli melkoinen, kun äiti oli asiasta neutraalilla, jopa varovasti positiivisella mielellä. Olen todella kiitollinen, etten joudu vääntämään kättä asiasta äitini kanssa, se oli suurin pelkoni tässä vaiheessa.

Noh, näillä jatketaan, eli mä jatkan vauvalelujen ja -vaatteiden tutkailemista vaivihkaa kauppareissuilla ja pohdiskelen tulevia vuosia. Jännähän se on ajatella, että jos pääsemme eteenpäin suunnitellusti, olen seuraavan parikymmentä vuotta ellen kauemminkin saumattomasti kiinni toisessa ihmisessä, ja tämä ihminen on minusta lähes yhtä kauan täysin riippuvainen. Vähän pelottavaa, mutta myös älyttömän kiinnostavaa.